Ryhmäpuhe Paras-hankkeesta

Arvoisa puhemies

Tuskin keskustalainen kuntaministeri Hannes Manninen osasi arvata, millaisen hengen hän päästi vapaaksi ryhtyessään ohi silloisen hallituksen ohjelman ajamaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Koko kuntakenttä on nyt sekaisin. Rakenteita on myllätty tai sitten vanhat rakenteet on betonoitu periaatteella ”mikään ei muuttua saa”. Koko Paras-hanke on pattitilanteessa monilla alueilla. Tästä kertoo mm. se, että kuntajohtajiksi ei ole enää korkeatasoisia hakijoita. Vakavimmat esimerkit ongelmista löytyvät Virtain kaupungista, jossa pitkäaikainen ja arvostettu kaupunginjohtaja Tapani Leppänen irtisanoutui tehtävästään moittien maan hallitusta täysin epäonnistuneesta kuntapolitiikasta. Samanlaista ahdistusta ilmenee monissa muissakin kunnissa.

Selonteossa korostetaan rakenteita ja on unohdettu ihmiset, erityisesti vanhukset, joiden hoito kriisiytyy yhä pahemmin monissa kunnissa. Jos ja kun vuoden kuluttua Kokoomus ja Sdp muodostavat maahan hallituksen, alkaa maaseutukuntien voimakas alasajo. Keskusta avasi tähän ovet selälleen käynnistämällä Paras-hankkeen. Kilpajuoksu siitä, kumman puolueen mallissa kuntamäärä on pienempi, kiihtyy. Uusissakin suurkaupungeissa valta on Kokoomuksella ja Sdp:llä. Keskusta saa katsella sivusta. Ei ihme, että Keskustan kenttäväki jo nyt on peloissaan.

Arvoisa puhemies

Paras-hankkeen suurin vika on sen kaavamaisuus. Se ei ota huomioon olosuhteita maan eri osissa. Kun hallituksen aluepolitiikka on ollut keskittämispolitiikkaa, on kehitys kulkenut yhä hankalampaan suuntaan. Kuntakoko ei ole ratkaiseva kunnan menestyksen ja palvelujen laadun ja tehokkuuden kannalta. Meillä on tehokkaita ja taloudeltaan vahvoja isoja ja pieniä kuntia, mutta myös tehottomia ja talouskriisissä rämpiviä isoja ja pieniä kuntia. Kuntien väliset erot ovat kasvaneet eikä Vanhasen hallitus ole kyennyt tekemään vero- ja valtionosuusuudistusta, jolla kehitykseen olisi puututtu. Paras-laissahan oli yhtenä keskeisenä osana valtionosuusuudistus, mutta se jäi toteuttamatta. Miksi, ministeri Kiviniemi?

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että rakenteiden sijasta pääpaino pitää siirtää palveluihin ja niiden tarvitsijoihin. Kuntapalveluista riippuvaisia ovat lapset, nuoret, sairaat, vammaiset ja vanhukset sekä eri syistä haavoittuvat perheet. Paineet kasvavat erityisesti lastensuojelun, koulun ja vanhustenhuollon osalta. Miten näistä ihmisarvon ja sivistysyhteiskunnan perusasioista selvitään nyt ja tulevaisuudessa? Tähän ei löydy vastauksia selonteosta eikä mietinnöstä.

Paras-hanke synnytti muutaman kymmenen kuntaliitosta. Osa on ollut vapaaehtoisia, osa taloudellisen pakon sanelemia ja näitä viimemainittuja tulee lisää. Kuntatalous on lukuisissa kunnissa toivottomassa tilanteessa. Vain nopea ja syvällinen vero- ja valtionosuusuudistus voisi pelastaa nämä kunnat ja niiden asukkaiden lähipalvelut. Nyt lähikoulukuolemat sekä kirjastojen ja terveysasemien lopetukset ovat arkipäivää. Säästöjä etsitään palveluja etäännyttämällä. Samalla kustannukset siirtyvät kunnalta kylien, kaupunginosien ja haja-asutusalueiden asukkaille. Eriarvoisuus kasvaa. Ihmisten perustuslailliset oikeudet ovat vaarassa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto muodostaa noin puolet kuntien menoista. Paras-laissa edellytettiin, että perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät toteutetaan vähintään 20 000 asukkaan alueilla vain eräin poikkeuksin. Hallitukselta meni kolme vuotta aikaa määritellä nuo sosiaalitoimen tehtävät. Viime tammikuussa syntyi päätös, jonka mukaan laki tarkoittaa kaikkia muita sosiaalitoimen tehtäviä paitsi lasten päivähoitoa. Näin siis myös vanhustenhuolto tulee säädöksen sisään. Se merkitsee monilla alueilla vanhusten siirtämistä vastoin heidän tahtoaan kauas kotiseudultaan vieraaseen ympäristöön ja etäälle omaisistaan. Tämä päätös tuhoaa myös kunnallisen itsehallinnon todellisen perustan. Vanhustenhuolto tulee pitää peruskuntien vastuulla. Monissa kunnissa on säästösyistä omaishoitajan kriteereitä nostettu ja näin on moni omaishoitaja menettänyt sen pienen omaishoidontukensa ja ne tuiki tärkeät kolme vapaapäivää kuukaudessa. Monissa kunnissa on myös tehty päätös, että uusia omaishoitaja-statuksia ei myönnetä. ” Hoitaa ne kuitenkin” huokuu kyyninen päättäjän ajatus. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii, että vanhusten korkeatasoinen hoito on turvattava eikä heitä saa asettaa säästöpolitiikan pelinappuloiksi.

Perheiden kasvava pahoinvointi edellyttää lastensuojelun voimavarojen turvaamista. Nykyinen kehityssuunta johtaa kalliiseen laskuun tulevina vuosikymmeninä. Inhimillinen lasku on vielä suurempi. Ammattitaitoinen ja riittävä henkilöstö on turvattava. Myös kouluissa tarvitaan sekä korkeatasoinen opetushenkilöstö että oppilashuolto, joihin kuntien on panostettava. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on huolissaan henkilöstön jaksamisesta ja taloudellisten etujen jälkeen jäännistä.

Arvoisa puhemies

Kunnilla on joitakin tehtäviä, joiden siirtäminen valtion toteutus ja rahoitusvastuulle on paikallaan. Palo- ja pelastustoimi on yksi tällainen. Viime vuosina valtio on siirtänyt tiestön rakentamis- ja kunnossapitorahoitusta kunnille. Tältä osin tulee vastuu palauttaa takaisin valtiolle.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että valtion ja kuntien välinen tehtävien ja rahoituksen jako käydään huolella läpi. Sellaiset tehtävät, joilla ei ole selkeää paikallisen päätöksenteon edellytystä ja joiden toteuttamiseen valtion paikallishallinnolla on mahdollisuudet, tulee siirtää pois kuntien vastuulta.

Kunnallishallintoon liittyy vahvasti paikallinen demokratia. Kuntayhtymissä demokratia toimii huonosti. Kunnalliset yhtiöt ovat myös etääntyneet kauas kansanvaltaisesta päätöksenteosta. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii pikaista selvitystä kunnallisen demokratian vahvistamisesta. Jos vaaleilla valituilla valtuutetuilla ei ole todellista päätösvaltaa, he eivät koe tehtäväänsä mielekkääksi. Paikallinen demokratia on arvo, jonka tulevaisuudesta pitää kantaa huolta.

Yksi mahdollisuus on maakunnallisen hallinnon demokratisointi. Laajoilla alueilla joudutaan toteuttamaan yhä enemmän alueen asukkaille tärkeitä palveluita. Toisen asteen koulutus, terveyden- ja sairaanhoito-, alueiden suunnittelu- ja jätehuolto ovat tällaisia asioita. Jos sosiaalitoimen tehtävät aina vanhustenhuoltoa myöten siirretään peruskunnilta alueille tai maakuntatasolle, on päätöksenteon demokraattinen perusta entistäkin vakavampi kysymys. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei kannata maakuntaveroa, mutta on valmis selvittämään maakuntahallinnon uudistamista kansanvaltaiseksi. On erikoista, että osuustoimintapohjalta toimivat maakunnalliset pankit ja kaupat valitsevat ylimmät päättäjänsä suorilla vaaleilla, mutta julkisen sektorin tärkeimmistä ratkaisuista päättäviä henkilöitä ei valita kansan toimesta.

Pääkaupunkiseutu on kokonaan oma lukunsa paikallishallinnon järjestämisessä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei ota yksityiskohtaisesti kantaa siihen, miten metropolialueen kuntajako tai muu yhteistoiminta tulee uudistaa. Yhden suuren kaupungin muodostaminen ei kuitenkaan ole välttämättä paras ratkaisu. Tiivis yhteistyö on välttämätöntä.

Arvoisa puhemies

Lopuksi Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tiivistäen toteaa, että Paras-hanketta on syytä viedä eteenpäin, mutta sitä tulee joustavoittaa siten, että erilaisilla seuduilla kuten pääkaupunkiseudulla, eri maakunnissa ja harvaan asutulla maaseudulla sallitaan niiden tarpeita vastaavat ratkaisut. Korostamme myös kuntien talous- ja valtionosuusjärjestelmän pikaista uudistamista sekä kuntien ja valtion välisen tehtävienjaon tarkastelua. Nämä uudistukset jäävät seuraavan hallituksen tärkeiksi tehtäviksi.

Kaikkein tärkeintä on ottaa rakenteiden sijaan lähtökohdaksi ihminen ja hänen tarpeensa, hänen hyvinvointinsa, erityisesti vanhukset, joiden määrä kasvaa sekä vammaiset ja lapset, joista meidän on kannettava erityinen vastuu. Meidän jokaisen päättäjän olisi syytä pitää työssämme koko ajan mielessä raamatun ohje "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Tarja Tallqvist / KD